13.05.

Riisuttu äitiys ja äitienpäivä

dandelion-at-sunset-free-cc-by-license-picture-from-free-photobank-torange-biz-optimized-web-size

Tänään vietetään äitienpäivää. Se on ilon ja onnen päivä monille äideille ja ansaitusti. Viime aikoina olen pohtinut yhä enemmän sitä miten paljon päivään liittyy myös negatiivisia tunteita ja vaikeutta. Äitienpäivää edeltävänä lauantaina vietetään nykyään näkyvästi lapsettomien lauantaita. Eräs tuttava päivitti Facebookiin lapsen pohtineet päiväkodissa, että mitä jos äiti olisikin mies, kun vain naispuoliset läheiset saivat osallistua äitienpäiväjuhlallisuuksiin, jopa ne korvaavat ei äidit. Perheiden moninaisuus haastaa perinteiset äitien- ja isienpäivät. Me Kasperissa olemme pohtineet sitä miten vanhemmuus jatkuu, kun ei asuta samassa osoitteessa, kun vanhemmat ovat eronneet tai lapsi on sijoitettuna. Miltä tuntuu viettää äitienpäivää, kun oma vanhemmuus on lastensuojelun toimesta haastettu? Kun oma äitiys tuntuu jollain tapaa riisutulta versiolta äitiydestä?

Eräs huostaanotetun lapsen äiti kirjoittaa äitienpäivästä näin:

”Vuoden vaikein päivä, tuskaa, piinaa, ikävää, surua, kipua, lohdutonta itkua. Lapsesta luopumisen suurin kipupiste kulminoitui äitienpäivään. Kivun voimakkuus oli suoraan verrannollinen siihen, oliko lapsi läsnä äitienpäivänä vai ei. Toivoin usein, että äitienpäivän voisi skipata kokonaan eikä sitä tarvitsisi viettää ja olla muistuttamassa omasta tragediasta, omasta tunteesta epäonnistumisena äitinä. Miten sitä voisi juhlia? Ei mitenkään.”

Vanhemmat kokevat nämä asiat tietysti hyvin eri tavalla. Kaikille huostaanotto ei ole merkki omasta epäonnistuneesta vanhemmuudesta, mutta vaikeaa äitienpäivän viettäminen on kaikille. Äitienpäivien kaltaiset juhlapäivät osoittavat sormella oman perheen erilaisuuden. Ei ole ihme, että tunne epäonnistumisesta nousee pintaan surun lisäksi. Toiset ratkaisevat äitienpäivän viettämisen keskittymällä päivän ajan aktiivisesti muuhun:

Minun kokemukseni on, että tein monta vuotta selväksi työnantajalle, että haluan olla töissä tuona päivänä. En kestänyt edes ajatusta, että olisin ollut kotona, kun lapseni vietti äitienpäivän sijaisäidin kanssa. Tätä kesti 10 vuotta. Sen jälkeen kerroin pojalleni, että haluaisin hänen tulevan kotiin ja sen jälkeen olemme viettäneet päivää yhdessä.”

Toisinaan lapsi tai nuori voi päästä kotiin viettämään äitienpäivää tai muita tärkeitä pyhiä. Tärkeintä on kuulla niitä joita asia koskee ja löytää kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Sijoituspaikka voi myös huomioida äitienpäivän vaikkapa lähettämällä äidille kortin. Pieneltä tuntuvat eleet saattavat olla saajalleen merkityksellisempiä kuin uskoisimme.

”Oma tyttäreni on sijoitettuna ollessaan (yksi äitienpäivä) viettänyt sen kotona. Jos siihen ei olisi ollut mahdollisuutta esim. hatkojen tms. vuoksi, olisin halunnut viettää sitä nuorisokodissa. Näin teimme joulun kohdalla. Vietimme nuorisokodissa yhteensä 4h yhdessä koko perheenä joulua. Tärkeintä on huomioida asianosaisten toiveet ja pyrkiä kaikin keinoin toteuttamaan ne 💗

”Olen viettänyt äitienpäivää kotona muiden lasten kanssa ja aina pojat mielessä, että olisivat täällä. Itkua joka äitienpäivä, välillä onnesta muiden lasten muistaessa ja välillä ajatellen poikia. Asiaa helpotti kuitenkin pojilta saatu äitienpäiväkortti joka esillä pitkälle syksyyn. Hyvä sijaisperhe huomioi hienosti biologisen vanhemman, kortti tuli joka vuosi. Nykyisin tekstiviesti kun pojat ovat aikuisia.”

Lainaukset ovat huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten äideiltä. Kuva torange.biz

Tähän loppuun haluan vielä lainata työkaveria jolla luetutin tämän blogin ja toivottaa teille jotain, mitä en oikein osaa pukea sanoiksi.

”Mietin myös, voisiko loppuun lisätä jonkun toivotuksen? Ei ehkä hyvää äitienpäivää, mutta jotain, mikä ottaisi huomioon senkin, että kaikille tämä ei ole helppo päivä, syistä riippumatta? Että me Kasperista halutaan toivottaa valoa niillekin, joille tämä sunnuntai on raskas, mutta samalla onnea ihan kaikille äideille?”