Projektit » Päättyneet projektit » Voikukkia » Projektin taustaa

Projektin taustaa


Lasten huostaanottojen määrä on viime vuosina kasvanut nopeasti. Stakesin vuoden 2006 tilastojen mukaan huostaanotettujen lasten kokonaismäärä on noussut 2-6 prosentin vuosivauhtia. Kyseisenä vuonna kasvuvauhti oli yli 3 %. Yhteensä kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli vuonna 2006 runsaat 15 600. Tämä on reilu prosentti kaikista alle 18-vuotiaista. Huostaanotettuja lapsia oli tilastovuonna reilut 9 500. Luku kasvoi edellisestä vuodesta lähes 300:lla lapsella. Koko maassa huostassa oli vuonna 2006 lähes 10 500 lasta. Tämä luku sisältää sekä kiirreelliset sijoitukset että varsinaiset huostaanotot. Lähes viidennes huostaanotoista oli tahdonvastaisia. Erot huostassa olevien määrissä vaihtelevat kunnittain. Esimerkiksi Helsingissä huostassaolevien lasten prosentuaalinen osuus oli 1,5 %, Espoossa 1 %, Järvenpäässä 0,9 %, Tampereella 1,1 % ja Vantaalla 1,2 %.   

Annina Myllärniemen vuonna 2005 pääkaupunkiseudun huostaanottojen kriteereistä tekemän selvityksen mukaan nuorten, eli 13-17-vuotiaiden, osuus huostaan otetuista lapsista oli aikaisempaa suurempi. Nuorten osalta tilanne oli usein sellainen, että aloite nuoren huostaanotosta tuli hänen vanhemmiltaan. Huostaanoton syynä olivat useimmiten vanhempien päihdeongelmat, puutteet vanhemmuudessa ja lapsen perushoidon ja –turvan puutteet. Nuorten, eli 13-17-vuotiaiden, osalla huostaanottojen pääasiallisin syy oli nuoren oma käytös. Alle 12-vuotiaiden osalta huostaanottojen pääasiallisin syy oli yleensä vanhemman päihteiden käyttö. Sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten perheissä oli usein ongelmia päihteiden kanssa, mielenterveysongelmia ja sisäisiä ristiriitoja.

Lapsen huostaanotto on aina kriisi sekä lapselle itselleen että hänen vanhemmilleen. Näin, vaikka vanhempi olisi itse toivonut lapsensa huostaanottoa. Huostaanotettujen lasten vanhemmat jäävät usein tässä tilanteessa ilman tarvitsemaansa apua ja tukea. Virallisilla hoitotahoilla ei useinkaan ole riittäviä resursseja vastata lapsen huostaanotosta aiheutuneeseen henkiseen hätään. Lapsen huostaanottoon liittyy paljon syyllisyyttä, ahdistusta ja häpeää. Vanhemmat saattavat pohtia mikä on mennyt vikaan ja miksi. Lisäksi he saattavat tuntea huonommuutta siitä, etteivät ole kyenneet huolehtimaan lapsistaan. Vanhempien ahdistus ja hätä vaikuttaa aina myös sijaishuollossa olevaan lapseen. Lapsi kantaa usein huolta muualla asuvasta vanhemmastaan. Lapsen huostaanoton jälkeen viranomaisten työskentely kohdistuu suurimmaksi osaksi lapseen. Vanhemmat jäävät tällöin usein kriisissään yksin. Näin varsinkin jos vanhempien ja huostaanottoa valmistelleiden viranomaisten välinen suhde on ollut huono tai se on syystä tai toisesta katkennut kokonaan. Myös sosiaalityöntekijöiden ja muiden perhettä tukevien tahojen vaihtuvuus saattaa aiheuttaa sen, ettei vanhempien pahaan oloon kiinnitetä kylliksi huomiota. Vanhemmista saattaa myös tuntua siltä, ettei heitä ole kylliksi kuultu eikä heidän näkemyksiään huomioitu lapsen sijoitukseen liittyvissä asioissa. Näin, vaikka heitä olisi sijoitusasiassa kuultu ja mielipidettä kysytty lain velvoittamalla tavalla. Vanhemmuus kuitenkin säilyy lapsen huostaanoton jälkeenkin, tosin muuttuneena. Huostaanoton jälkeenkin vanhemmuus voi kukkia.