UKK vanhempien erosta

1. Mitä jos en tule toimeen äitini tai isäni kanssa? Tai sitten heidän uusien kumppaneiden tai perheenjäsenten kanssa?

Jokaisella nuorella on välillä vaikeuksia kotona ja ihmissuhteissaan. Se on ihan luonnollista, varsinkin murrosiässä. Jos kodissasi on kovin tulehtunut ilmapiiri, olisi hyvä jos kaikki perheenjäsenet (uudet ja vanhat) voisivat keskustella ja sopia yhdessä riitoja aiheuttavista asioista. Pystyisittekö sopimaan kotona kaikkien hyväksymät uudet säännöt? Olisi hyvä, että kaikki perheenjäsenet saisivat rauhassa tutustua toisiinsa ennen kuin muutetaan yhteen. Silloin on varmaan helpompi sopia yhteisistä asioista. Jos kotonasi on vakavia riitoja, väkivaltaa, liiallista päihteidenkäyttöä, haukkumista ja ivaamista, on selvää, ettei sellainen ympäristö ole hyväksi kenellekään. Olisiko sinun mahdollista puhua asiasta vanhempiesi kanssa? Olisiko sinun parempi asua toisen vanhemman luona, jos elämä ei rauhoitu kodissasi? Jos ette pääse asioista yhteisymmärrykseen kotona, voit miettiä kuka olisi sellainen luotettava aikuinen, joka voisi auttaa sinua? Voit ottaa yhteyttä esim. koulukuraattoriin tai -psykologiin, opettajaan, terveydenhoitajaan tai oman alueesi lastensuojeluun. Voit ehdottaa vanhemmillesi, että he olisivat yhteydessä perheneuvolaan ja pääsisitte sinne selvittämään asioita. Avun hakeminen ei saisi olla perheen lasten ja nuorten tehtävä, mutta jos sinulla on hätä, on hyvä tietää miten voit toimia.

2. Mitä jos vanhempani päättävät, että asun äidin luona vaikka haluaisin asua isän luona?   

Vanhempiesi tulisi ottaa mielipiteesi huomioon sinun elämääsi koskevissa ratkaisuissa. Yritä vielä keskustella ja perustele molemmille vanhemmillesi rehellisesti ja avoimesti, miksi toivoisit voivasi asua toisen vanhemman luona. Vanhemmillasi on varmasti myös perustelut asumisjärjestelylle. Onko ne kerrottu sinulle selkeästi? Lapsen virallisen osoitteen mukaan määräytyy mm. lapsen koulupaikka tai mahdollinen asumistuki. Joskus tällaisilla syillä on merkitystä siihen mikä tulee lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Virallinen osoite ei kuitenkaan määrittele sitä minkä paikan koet kodiksesi tai kuinka paljon voit viettää aikaa vanhempiesi kanssa. Yhä useammat lapset ja nuoret asuvat yhtä paljon molemmissa kodeissa, vaikka virallisesti voivatkin olla kirjoilla vain yhdessä paikassa.

3. Mitä jos haluan asua vain yhdessä paikassa enkä halua ravata kahden kodin väliä?  

Kahdessa kodissa asuminen v tuntua joskus raskaalta. Lain mukaan lapsia ja nuoria tulee kuulla heitä koskevissa asioissa ja asumispaikka on yksi sellaisista asioista. Sinun mielipiteesi siis tulee huomioida, vaikka vanhemmat tekevät päätöksen asiasta.  Yritä keskustella asiasta vanhempiesi kanssa. Kerro heille miten asian koet ja pohtikaa yhdessä miten järjestelyä voisi muuttaa. Joskus sopiva tapa löytyy vain kokeilemalla. Sinun ei kuitenkaan tarvitse luopua toisesta vanhemmastasi, vaikka asuisit enemmän tai pelkästään toisen vanhemman  luona. Tapaaminen ja yhteydenpito muualla asuvan vanhemman kanssa ovat sinun oikeuksiasi. Millä tavoin haluaisit pitää yhteyttä ja tavata vanhempaa jonka luona et asu, jotta suhteenne kuitenkin säilyisi?

4. Mitä jos en halua mennä toisen vanhemman luo?  

Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeus on aina lapsella ja sinun mielipiteesi ja toiveesi tulisi ottaa huomioon. Syitä siihen ettei lapsi halua mennä toisen vanhemman luo on monia ja ne pitää selvittää

. Yleisiä syitä ovat mm. väkivalta – sen näkeminen tai kokeminen, päihdeongelmat, turvattomuus ja hoidon laiminlyönti. Joskus syynä voi olla esim. että siellä ei ole kavereita tai muuten vaan on sellainen oli että ei jaksaisi lähteä.  Tärkeää olisi puhua  vanhempien kanssa siitä, miksi et halua mennä toisen vanhemman luo. Onko kyse vanhemman kyvystä toimia vanhempana, liittyykö tapaamisiin pelkoa vai koetko tapaamiset muuten raskaiksi? Silloin tapaamisia voidaan järjestää jossain turvallisessa paikassa, muualla kuin vanhemman kotona. Tärkeää on, että kerrot vanhemmillesi kokemuksistasi ja toiveistasi tapaamisten suhteen. Kunnan lastenvalvoja auttaa vanhempia sopimaan lasta koskevista asioista.

5. Mitä jos toinen vanhemmista ei enää pidä yhteyttä? 

Erotessaan vanhempasi eivät ajatelleet eroavansa sinusta. Jos toinen vanhempasi ei pidä yhteyttä sinuun eron jälkeen, ei se johdu sinusta. Eron yhteydessä vanhempi voi kokea häpeää, syyllisyyttä tai pelkoa. Näiden tunteiden takia vanhempi ei ehkä pysty kohtaamaan sinua vielä.  Joskus vanhemman oma elämäntilanne voi olla niin vaikea ettei tapaamiseen riitä voimia. Olet silti vanhemmallesi yhtä tärkeä kuin ennenkin ja hän varmasi ikävöi sinua. Vanhempi voi myös pelätä, että et ehkä halua tavata häntä. Ehkä hän ei tiedä mitä voisi sinulle tarjota. Voi olla, ettei hänellä ole vielä sellaista kotia, jossa hän ajattelee sinun viihtyvän. Jos sinulla riittää voimia, voisit pitää yhteyttä häneen aluksi puhelimitse tai sähköpostitse. Ajan kuluessa asiat selkiytyvät ja yleensä tapaamisetkin alkavat sujua.

6. Mitä jos vanhemmat haukkuvat toisiaan minulle ja pitäisi valita kumman puolella olen? 
Ei ole kivaa kuulla puhuttavan mitään pahaa kummastakaan vanhemmasta. Hehän ovat osa sinua ja sinä heitä! Joskus vanhemmat jatkavat eron jälkeen riitelemistä, jolloin lapset joutuvat miettimään kumman puolella tulisi olla. Vastaus on: ei kummankaan puolella.
Sinun tarvitsee olla omalla puolellasi. Sinulla saa olla suhde molempiin vanhempiin ja lupa rakastaa heitä, vaikka he olisivat riidoissa keskenään. Aikuiset eivät saisi sekoittaa sinua riitoihinsa! Jos pystyt, niin sano vanhemmillesi, ettet halua kuunnella heidän riitojaan etkä halua valita vanhempiesi välillä. Erosta huolimatta sinulla on oikeus molempiin vanhempiisi.

7. Mitä jos kaverini eivät ymmärrä miltä minusta tuntuu? 
Usein meidän on vaikea tietää, miltä toisesta tuntuu. Varsinkin silloin, kun meillä ei ole kokemusta samankaltaisesta asiasta. Ei kannata suuttua kaverille, jos hän ei ymmärrä tilannettasi. Voithan yrittää kertoa tunteistasi ja toivottavasti saat tukea ystäviltäsi. Aina ei edes auta, vaikka kaverisikin vanhemmat olisivat eronneet, sillä jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Jollekin se voinut olla hyvä kokemus tai ratkaisu, toiselle se on maailmanloppu. Jos et löydä tukea ystäviltäsi, mieti olisiko jokin ulkopuolinen taho sellainen, mistä saisit keskusteluapua (puhelinpäivystykset, kuraattori, terveydenhoitaja, psykologi, eroryhmä tms.)