Tämä sivusto käyttää evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseen. Jatkamalla hyväksyt evästeiden käytön.Hyväksy evästeet

Äidin kertomus tunteista ja musiikin voimasta

Tämä on kertomus siitä, miten musiikki on tuonut lohtua ja voimaa minulle, sijoitetun lapsen äidille, tunteiden vuoristoradassa. Musiikki ja kappaleiden sanat ovat toimineet minulle terapiana matkan varrella. Vaikeina aikoina, mutta myös hyvinä hetkinä.
Kaikki alkoi, kun ystäväni kysyi, oletko kuullut Jukka Pojan Älä tyri nyt -kappaletta. Se oli aivan kuin lapseni elämästä!

”Älä tyri nyt, älä vaivu angstin valtaan…
Pystymetsää ja laakeeta peltoo,
maisema herättää Jumalan pelkoo…”

Tuli huostaanotto. Silloin kuuntelin Laura Närhen kappaletta, Mä annan sut pois.

”Mä annan sut pois,
vaikka sattuu niin…”

Sitten alkoi lapseni hatkausvaihe. Se oli itselle todella kamalaa. Käsittelin tunteitani kuoleman ja taivaan väliltä, myös sen pahimman vaihtoehdon. Silloin kuuntelin Tilkkutäkkilevyltä Juha Tapion kappaletta, Kuljeta ja johdata, sekä PMMP:n kappaletta Oi Herra luoksein jää. Myöhemmin löysin samalta levyltä kappaleen Saviruukku CatCatin esittämänä. Se kuvaa sitä, miten elämä on kuin saviruukku. Ruukku voi mennä rikki, ihan sirpaleiksi, mutta on mahdollisuus saada se kasaan ja jatkaa elämää.

Kun mietin lastani, yksi tärkeistä kappaleista on Juha Tapion Sitkeä sydän. Siinä nousevat pintaan sitkeys ja voima.

”Sinussa on valo,
sinussa on yö,
sinulla on sitkeä sydän, joka lyö.”

Tavoitteeni on aina ollut pyrkiä valoa kohti, vaikeuksista huolimatta. Kari Tapion Valoon päin on ollut minulle monessa paikassa tärkeä kappale. Tommi Läntisen Kevät ja minä on iloisempi kappale samasta aiheesta.

”On pimeys ohi,
taas kuljetaan valoon päin.”

Lapseni sijoituspaikkaa kuvastaa hyvin Kirkan Silta yli synkän virran. Sijoituspaikka on toiminut siltana yli synkkien aikojen. Omaohjaajan kanssa lapseni on rakentanut yhdessä sillan ja päässyt yli siitä tuskasta, mikä hänellä sisällään on ollut. Sijoituksen päättymistä minulle kuvastaa Kari Tapion Muisto vain jää.

”Kun päättyy tää,
muisto vain jää.”

Lopulta jäljellä on valtava kiitollisuus. Yön Kiitos ja kunnia laulun myötä haluan kiittää kaikkia meidän perheen matkaa tukeneita.

Loppukevennyksenä soikoon Valvomon Mikä kesä.

”Tästä kesä voi alkaa,
nosta tanssija jalkaa…”