Lapsiperheen ero ja syyllisyys
Syyllisyys kuuluu annettuna vanhemmuuteen, mutta ero tekee siitä helposti vieläkin tiiviimmän seuralaisen. Olisiko lapselle kuitenkin ollut parasta, että olisimme pysyneet yhdessä? Vaikuttaako ero haitallisesti lapseni kiintymissuhteisiin, tulevaisuuden parisuhteisiin tai urakehitykseen?
Syyllisyyden kanssa kamppaileva ihminen ei usein toimi ihan täydellä ymmärryksellä. Hyvää tahtova vanhempi voi ajatella, että jos erosta ei vaan puhuta, niin lapsi ei ehkä huomaa mitään – tässä nyt vaan ollaan ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Toinen suosittu tapa on harrastaa sirkushuveja ja huvipuistoja jokaisen tilaisuuden tullen. Jos lapsella on koko ajan hauskaa tekemistä ja menoa, hän ei ehkä tule ajatelleeksi syitä siihen, ettei isä ja äiti enää pystykään astumaan jalallaan samaan huoneeseen. Sellaistakin on nähty, että toinen vanhempi kertoo lapselle pitkään ja hartaasti mikä siinä toisessa on ollut aina vialla. Siitä tulee väistämättä mieleen, että oma syyllisyys on yritettävä peittää syyttämällä toista.
Jotta asiat olisivat vielä monimutkaisempia, erossa syyllisyyttä kantaa myös lapsi. Kasvaessaan lapsi oppii, että silloin kun hän tekee jotain väärää, hänelle tapahtuu ikäviä asioita. Kun piirtää seinään, vanhempi hermostuu ja suuttuu. Ero on ikävä asia ja luonnostaan lapsi olettaa, että hänen on täytynyt tehdä jotain niin pahaa, minkä seurausta tämä kaikki on? Johtuuko se siitä kun kiukuttelin kaupassa karkin perään? Johtuuko se siitä, etten muista tehdä läksyjäni?
Syyllisyydestä on vaikea puhua ääneen, myös lapsen. Vanhemman tehtävä onkin sanoa monta kertaa ja aina uudelleen, ettei ero ole ollut lapsen syytä. Ero on aina vanhempien päätös ja heidän syytään.
Vanhemman tehtävä on hoitaa oma syyllisyys ilman, että kuormittaa sillä lasta. Lapselle saa puhua tunteistaan. Vanhempi saa olla vaikkapa surullinen/vihainen/turhautunut/huolissaan tulevasta. Lapselle on hyvä antaa ohjelmoimatonta aikaa. Ne ovat päiviä ja iltoja, jolloin ei tehdä mitään, ollaan vaan. Silloin tulee myös mahdolliseksi nauttia rauhassa lapsen seurasta uuden näköisessä perheessä. Ja sitten se tärkein: vanhempi ei koskaan saa puhua pahaa toisesta vanhemmasta. Ei vaikka mikä olisi.
Voi olla, että erossa sinä et saanut päättää tai asiat vain menivät niin kuin menivät. Mutta eron jälkeen olet ihan itse vastuussa siitä, miten asiat järjestyvät. Ne päätökset täytyy tehdä niin, että voit kertoa lapsellesi tehneesi parhaasi hänen kasvettuaan aikuiseksi.
Minna Jaakkola
suunnittelija
kirjoittaja on eronnut kahden lapsen äiti
« Edellinen kirjoitus: Tarvitseeko tunteelle löytyä aina sanoja?
Seuraava kirjoitus: 7 erilaista äitienpäivää »