Tiedote | 17.9.2020

Aloittaminen on usein tekemisen vaikein vaihe. Niin se on myös tämän blogitekstin kanssa. Kunnes sähköpostilaatikkooni kilahtaa viesti, joka iskee välittömästi inspiraatiokipinää tyhjää tiedostoa tuijottelevaan projektisuunnittelijaan!

Sähköpostilla minua lähestyy perhekodin työntekijä ”Suomen kaukaisesta kolkasta”. Hän haluaa välittää viestissään sitä vanhempien ääntä, jota omassa työssään kuulee. ”Kuinka ollakaan! Tämähän on aivan samaa asiaa, jota juuri päättyneellä osallisuusviikolla tapaamamme lastensuojelun kokemusvanhemmat sanoittivat!” ajattelen viestiä lukiessani. Työntekijä kuvaa törmäävänsä useasti tilanteisiin, joissa vanhemmilla on tunne siitä, etteivät ole tulleet riittävästi nähdyksi ja kuulluksi osana lastensa elämää tai siihen liittyvää päätöksentekoa.

Myös kokemusvanhemmilla on ollut jaettavana monenlaisia kokemuksia vanhempien osallisuuden toteutumisesta lastensuojeluprosessissa. Osallisuuden perustana nähdään SUHDE. Vanhempien yhteinen toive on se, että heidän kanssaan lähdettäisiin rohkeasti luomaan suhdetta ja tekemään yhteistyötä. ”Voisiko sosiaalityöntekijä olla koko perheen, ei vain lapsen sosiaalityöntekijä?” ehdottaa rohkein. Etenkin sijoitustilanteissa vanhempien kokemukset yksinjäämisestä ovat riipiviä. Kuin tyrkättäisiin kalliolta alas, kiteyttää eräs äiti. Luottamuksellinen suhde (sosiaali)työntekijän ja vanhemman välillä vaikuttaa myös lapsen hyvinvointiin, pohtivat vanhemmat. Perhekodin työntekijä on huomannut saman. Hänen kokemuksensa mukaan yhteisen sävelen löytäminen vaatii työntekijältä vanhemman voimavarojen näkemistä ja ystävällistä asennetta. Sekä sen sanoittamista vanhemmalle, että olemme kaikki samalla puolella lapsen edun toteutumiseksi. Huomaan ajattelevani, että resepti on lopulta aika yksinkertainen.

Lastensuojelun kokemusvanhemmat antoivat muutamia ehdotuksia siitä, mikä parantaisi vanhempien osallisuutta lastensuojeluprosessissa. Vinkit ovat vapaasti käytettävissä!

• Anna vanhemmalle mahdollisuus tulla aidosti kohdatuksi ja kuulluksi
• Ota vanhempi mukaan oman kykynsä ja jaksamisensa mukaan lapseen liittyvissä asioissa, koko prosessin ajan
• Anna vanhemmalle riittävästi tietoa
• Kerro selkeästi ja konkreettisesti mitä toimia tai muutoksia odotat vanhemmalta
• Varmista vanhemman ymmärtäneen kerrottu asian: toista asiaa tarpeeksi ”asiakkaan kielellä” tai tee kysymyksiä, joilla voit varmistua vanhemman ymmärtäneen asian
• Näe hyvä vanhemmassa
• Tarjoa tukea myös vanhemmalle

Palataan aloittamisen vaikeuteen. Vanhempien tarjoilemat vinkit osallisuuden vahvistamiselle eivät vaadi menetelmäosaamista, hienoja lisäkoulutuksia tai edes sitä, että olisit työyhteisösi sukkelin sananiekka! Ehkä jo toteutatkin työssäsi osaa tai jopa kaikkia näistä kohdista. Silloin voit kiittää itseäsi ja uskon, että olet saanut myös asiakkailtasi kiitosta tavastasi toimia. Jos taas tuntuu, että omissa tai työyhteisösi työtavoissa olisi vielä paikkoja osallisuuden vahvistamiselle, niin kannustan aloittamaan rohkeasti! Asiakkailtasi saat varmasti rehellisintä palautetta työtavoistasi tai osallisuuden tilasta työyksikössänne. Osallisuushankkeemme kehittämisryhmien jäsenet pääsevät taatusti tarttumaan osallisuuden vahvistamisen mahdollisuuksiin hankekauden ajan. Kaikelle kansalle tarjoamme osallisuusvinkkejä ja muita kokemusvanhempien viisauksia muun muassa Kasperin some-kanavilla sekä kohta uudistuvilla www-sivuillamme.

Kiitos kokemusvanhemmille arvokkaista ajatuksistanne ja sinulle ihana perhekodin työntekijä suuresta sydämestäsi, jolla työtäsi teet osallisuuden vahvistajana!

Ulla Nissinen

Kirjoittaja toimii projektisuunnittelijana Kasper ry:ssä Vanhempien ääni lastensuojeluun -osallisuushankkeessa (2020-2022).