Tämä sivusto käyttää evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseen. Jatkamalla hyväksyt evästeiden käytön.Hyväksy evästeet

Vanhempana leskiperheessä

Kun puoliso ja perheen toinen vanhempi kuolee nuorena, perheen elämä muuttuu pysyvästi ja arki on rakennettava uudelleen.  Tilanne tuo mukanaan muitakin menetyksiä ja muutoksia. Toisen tulojen katoaminen taloudesta saattaa tarkoittaa myös muuttoa ja työpaikan vaihtoa. Surun keskellä on hoidettava monia lakisääteisiä velvoitteita ja käytännön asioita. Muutokset ystäväpiirissäkin ovat yllättävän yleisiä. Osa ystävistä saattaa kadota. Toisaalta tukea voi tulla yllättäviltä tahoilta ja osa ystävyyssuhteista muuttuu läheisimmiksi kuin aiemmin.

 

Iso muutos arjessa on yksinhuoltajuus ja siihen liittyvät haasteet. Lapset tarvitsevat tukea myös oman menetyksensä ja surunsa käsittelyyn. Leskiperheen on kohdattava perheen tärkeät tapahtumat, rutiinit ja juhlapäivät ilman kuollutta puolisoa ja toista vanhempaa. Menetys konkretisoituu esimerkiksi koulun juhlissa ja harrastuksissa, joista toinen vanhempi puuttuu. Toisaalta menetys myös usein tiivistää perheenjäsenten välejä ja raskaista tilanteista selviytyminen yhdessä vahvistaa entisestään perheen merkitystä. ”Ollaan lasten kanssa aika tiivis porukka.” kiteyttää moni leskivanhempi.

 

Leskien vertaistukiryhmissä keskustellaan usein siitä mikä auttaa itseä jaksamaan arjessa. Päällimmäisenä on syvä kiitollisuus lasten olemassaolosta. Lapset ovat voimavara ja syy, jonka voimalla noustaan aamulla sängystä silloinkin, kun ei mitenkään muuten jaksaisi.

 

Myös läheisten ja ystävien läsnäolo on olennaista. On tärkeää, että on olemassa niitä, joilla on rohkeutta kohdata ja kuunnella, olla konkreettisestikin avuksi arjessa. Jos läheiset asuvat kaukana, muiden tukitahojen esimerkiksi kotipalvelun saatavuus on olennaista. Pienet oman ajan hetket arjessa auttavat jaksamaan. Parasta on, jos hengähdystaukoja olisi odottelemassa säännöllisesti.

 

Arjen rutiinit pitävät yllä elämän jatkuvuutta surusta huolimatta ja lisäävät turvallisuuden tunnetta. Päiväkodin ja koulun tukevat tutut, turvalliset aikuiset ja kaverit tarjoavat tukea lapselle. Myös vanhemmasta tuntuu helpottavalta tietää, että muutkin aikuiset kantavat vastuuta lapsen hyvinvoinnista.

 

Riittämättömyyden tunne on leskivanhemmalla usein tuttu seuralainen. Kynnys ulkopuolisen avun pyytämiseen on monesti kuitenkin korkea. On opeteltava, että kaikkea ei tarvitse jaksaa itse eikä yksin. Opeteltava on myös armollisuutta itseä kohtaan ja vaatimustason laskua. Tässä auttaa se, että kun on kohdannut isoja murheita, pienemmät murheet asettuvat helpommin oikeaan mittakaavaansa. Iloa löytyy arjen pienistä asioista.

 

Toiset lesket, vertaiset ovat tärkeä tuki. Tuntuu hyvältä huomata, että on muita saman kokeneita, jotka ymmärtävät mitä itse kokee ja tuntee. Omat tunteet ja ajatukset normalisoituvat. Vertaisryhmissä itku ja nauru vuorottelevat. Myös yhteinen huumori auttaa jaksamaan. Vertaistuki auttaa usein tulevaisuuden toivon löytämisessä. ”Vertaisryhmä antoi uskoa, että tästäkin voi selvitä.”, toteaa moni ryhmäläinen. Myös lapsille on tärkeää huomata, ettei ole ainut vanhempansa menettänyt.

 

Muistot kuolleesta puolisosta ja toisesta vanhemmasta ovat tärkeitä koko perheelle. Usein kuollut perheenjäsen on mukana arjen puheissa esimerkiksi siten, että perhe pohtii mitä hän olisi kussakin tilanteessa sanonut tai mistä asioista hän olisi pitänyt. Vaikkei konkreettinen suhde ole enää mahdollinen, kuollut läheinen saa olla merkityksellinen ja mukana halki elämän. Elämä kuitenkin jatkuu ja tuo mukanaan myös hyviä ja iloisia asioita vaikkei siihen aluksi olisi uskonutkaan.

 

Sirpa Mynttinen

Toiminnanjohtaja, Nuoret lesket ry

www.nuoretlesket.fi