Tämä sivusto käyttää evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseen. Jatkamalla hyväksyt evästeiden käytön.Hyväksy evästeet

Vanhempien eroon liittyvät tunteet

SURU

”Tajusin, ettei isä ja äiti enää ikinä palaa yhteen.”

14–vuotias tyttö 

On surullista, että näin kävi. Sinulla ja perheelläsi saattaa olla suru-aika menossa. Surussa ei kuitenkaan ole mitään hoidettavaa. Sehän on merkki siitä, että olet menettänyt jotain arvokasta. Terveessä surussa on aina kaiku jostain hyvästä. Surua ei kannata hätistellä pois, vaan sure niin kauan kuin sinusta siltä tuntuu. Sureminen ei tarkoita ainoastaan itkemistä. Se voi tuntua väsymyksenä tai kipuina kehossa.

Muistele myös hyviä aikoja tai älä niitä ainakaan unohda! Ne ovat myös aivan yhtä totta kuin ikäväkin.

Avioerotilanteessa perheestä voi saada aivan väärän käsityksen. Varmasti molemmissa vanhemmissasi on myös paljon hyvää. Sinulla saattaa olla pelkästään hyviä muistoja molemmista, joten koko ero voi tuntua tarpeettomalta ja hankalalta. Miksi näin?

Sinä voit muistaa hyvät hetket niin isän kuin äidin kanssa. Siksi voi tuntua pahalta, jos toinen puhuu koko ajan pahaa toisesta. Sinun ei tarvitse kuunnella kaikkea mitä vanhempasi sanovat toisistaan.

SYYLLISYYS

”Mietin yhä, että jos olisin jaksanut taistella koulun kanssa, enkä antaa periksi, olisivat äiti ja isä vielä yhdessä. Perhe olisi ehjä, vaikka me kaikki olemme jollain tavalla rikki, meillä olisi silti yhä toisemme. Olisimme samassa veneessä.

 - 16–vuotias tyttö 

Monet lapset ja nuoret kantavat syyllisyyttä vanhempiensa erosta. Se on yleistä. Sinä et kuitenkaan ole syyllinen vanhempiesi eroon. Päätös eroamisesta on kahden aikuisen. Olet sitten tehnyt ihan mitä tahansa; luntannut kokeissa, myöhästynyt kotiintuloajoista tai käyttäytynyt muuten huonosti, vanhempiesi ratkaisu liittyy heidän keskinäiseen suhteeseensa.

Ehkä sinua helpottaa tai auttaa ymmärtämään tapahtunutta, jos kysyt vanhemmiltasi syytä heidän eroonsa. Sinulla on oikeus tietää se. Toki kaikki aikuisten asiat eivät kuulu perheen nuorille, mutta ansaitset kyllä selityksen tapahtuneelle. 

Tehtävä:

Kysy vanhemmiltasi syytä heidän eroonsa?

Vinkki:

Kysy asiaa sopivan rauhallisella hetkellä

HÄPEÄ JA ITSETUHOISUUS

”Ahdisti kuunnella sitä riitelyä, enkä edes voinut kertoa juuri kenellekään asiasta. En uskaltanut ja kaiken lisäksi, minua hävetti.” 

13–vuotias tyttö 

Häpeä saa aikaiseksi tunteen siitä, että on kelpaamaton, huono.  Vaikka avioerot ja siitä syntyvät seuraukset ovat yleisiä, saattaa perheen hajoaminen tuntua häpeälliseltä. Perheen taloudellinen tilanne voi muuttua; muutto pienempään asuntoon, harrastusten väheneminen kustannus- tai kuljetussyistä, lomareissujen loppuminen. Tai sitten jo se saattaa aiheuttaa huonommuuden tunnetta, että ”isä ei asu enää meillä” tai ”mun äiti on yksinhuoltaja”. 
 
Häpeän tunne aiheuttaa kokemuksen kasvojen menettämisestä. Häpeä voi peittää alleen hyvät tunteet ja estää nauttimasta normaalista arjesta. Monet eron kokeneet nuoret jättävät kertomatta jopa kavereilleen, että omat vanhemmat ovat eronneet. Heistä saattaa tuntua, että muut eivät välttämättä ymmärrä tai tilanne on muuten vain tuntunut häpeälliseltä.

Joskus häpeä ja itsensä kokeminen huonoksi saavat meidät ajattelemaan ja käyttäytymään itsetuhoisesti. Se tarkoittaa sitä, että et koe itseäsi arvokkaaksi vaan haluat tavalla tai toisella vahingoittaa itseäsi. Sellaista on mm. alkoholin väärinkäyttö, viiltely, syömättömyys ja välinpitämättömyys. Jos koet itsesi huonoksi ja arvottomaksi, kannattaa sinun ehdottomasti kääntyä jonkun auttavan aikuisen puoleen. Se voi olla ammattilainen tai joku lähituttu. Pääasia on, ettet jää itsetuhoisten ajatustesi kanssa yksin. 

EPÄTIETOISUUS

Tehtävä:

Listaa asioita, jotka on pysyneet ennallaan erosta huolimatta.

”Mitä nyt tapahtuu? Kuka muuttaa pois yhteisestä asunnosta, muuttavatko kaikki ja minne? Mikä koulu? Voiko harrastuksiaan jatkaa? Kuka päättää ja mistä asioista? Kenen luona vietän ensi kesän, joulun tai hiihtoloman? Milloin tapaan isääni tai äitiäni? Saatat pohtia, että jos toinen vanhemmista lähti, niin lähteekö toinenkin. Miksi vanhemmat erosivat? Kehen voi luottaa? Mitä minun pitäisi ajatella isästä tai äidistä, kun se teki noin? 

Elämänhallinnan tunne syntyy yleensä elämän ennustettavuudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämään liittyviin asioihin. Normaalissa arjessa tiedät päiväohjelman ja perheenjäsenten menot. Pystyt suunnittelemaan omaa ohjelmaasi, koska rakenteet eivät muutu.

Vanhempien ero tuo mukanaan muutoksia. Muutokset taas tuovat epävarmuutta. Jos sinulle ei vielä osata kertoa kaikista käytännön muutoksista ja ratkaisuista, yritä keskittyä niihin asioihin, joita sinulla on. Niitä voivat olla mm. ystävien seura, harrastukset tai koulu. Asiat järjestyy aikanaan.

MUSTASUKKAISUUS

Mun mielestä isän pitäis olla enemmän kiinnostunut musta, kuin sen uudesta naisystävästä.” 

14-vuotias tyttö 

Vanhempien eron jälkeen kaikkien perheenjäsenten täytyy opetella uusia tapoja olla yhdessä. Ennen koko perhe saattoi tehdä yhdessä asioita, mutta nyt se ei enää onnistu. Kotona on mahdollisesti vain sinä ja toinen vanhempasi.  Toisaalta voi olla kiva viettää rauhassa aikaa kahdestaan vain toisen vanhemman kanssa. On jopa suotavaa, että kaikki saisivat tottua eron tuomiin muutoksiin rauhassa perheenjäsenten kesken. Saatat sitä paitsi eron jälkeen tarvita vanhempiasi enemmän kuin normaalitilanteessa. Jos aikuinen ei tätä tarvetta näe, pystyisitkö sanomaan sen hänelle ääneen?

 
Sinusta voi myös tuntua kamalalta, jos toisella vanhemmallasi on heti uusi kumppani. Uusi elämäntilanne ja kumppani vie vanhemman huomion, eikä sinulle tunnu olevan yhtään aikaa. Voit olla mustasukkainen ja kokea itsesi syrjäytetyksi. On silti tärkeää, että sinä tiedät olevasi yhtä tärkeä vanhemmillesi kuin aina ennenkin! 

IKÄVÄ JA YKSINÄISYYS

”Elämä muuttuu matkusteluksi, ikäväksi ja puhelinsoitoiksi.”

14–vuotias tyttö 

”Näin voi olla parempi, mutta eihän se ikävää poista.”

15–vuotias tyttö 

Sinulla on jatkossakin oikeus molempiin vanhempiisi. Ero ei tarkoita sitä, että toinen vanhemmistasi vain häipyy. Alussa tapaamisten järjestäminen voi tuntua vanhemmistasi tukalalta ja tilanteet saattavat jännittää. Aikuinenkin voi miettiä, hyväksytkö häntä enää eron jälkeen.

Aika kuitenkin auttaa. Pian huomaatte, miten luontevaa yhdessäolonne voi olla, vaikka olosuhteet ovat muuttuneet. Sinulla on myös lupa pitää yhteyttä etävanhempaasi puhelimitse, kirjeitse, sähköpostilla tai millä tahansa konstilla. 

VIHA JA AHDISTUS

Tehtävä:

Miten purat vihaasi?

 

”Miksi faijan piti mokata? Miksi äidin täytyi aina huutaa isälle? Mikseivät ne hakeneet apua ongelmiinsa?”

Saatat olla tällä hetkellä tavattoman vihainen vanhempiasi kohtaan. Miksi he tekevät elämästäsi näin vaikean? Muutokset voivat saada sinut raivon valtaan, koska koet olevasi täysin syytön kaikkeen. Ja niinhän sinä oletkin.

Voi olla, että koet tulleesi petetyksi. Elämä ei mennytkään niin kuin olit olettanut. Voit olla vihainen äidille tai isälle ja saatat kokea eron vahvasti jommankumman syynä. Tai voit olla kiukkuinen. Kiukun takana on usein pelon ja avuttomuuden tunteita.

Kiukkua tuottaa turhautuminen siitä, ettei pysty vaikuttamaan vanhempien keskinäisiin väleihin etkä ehkäpä yrityksistä huolimatta pysty saamaan heitä palaamaan yhteen. Saatat tuntea itsesi avuttomaksi, sivulliseksi ja ulkopuoliseksi.

 

Viha ja ahdistus ovat yleisimpiä vanhempien eroon liittyviä tunteita. Ahdistusta on vaikea sanoittaa sen kummemmin, on vain epämääräinen, levoton tai paha olo.

Vihan ilmaisemisen tarve on ihmiselle luonnollista. Mikä tahansa menetys on parannettavissa sallimalla sen synnyttämän vihan ilmetä täysin vapaasti. Vihan ilmaiseminen on pettymyksen ja surun terve vastavaikutus ja välttämätöntä tunteiden tasapainon kannalta.

Jos vihaa ei kykene tai saa ilmaista, jää se helposti kuitenkin pinnan alle kytemään. On myös tärkeää, että tunteet saa osoittaa oikeille henkilöille. Jos tunteita joutuu tukahduttamaan, saattaa keho alkaa oireilla.

HUOLI VANHEMMISTA

”Äiti on hiljainen ja kun yritän piristää häntä, mitään ei tapahdu”

14-vuotias tyttö 
 
”Pelottaa, että toinen vanhemmista hylkäisi minut ja pelkään, että toinen ei ehkä selviä.” 

13-vuotias tyttö 

Miten äiti pärjää, riittävätkö rahat? Onkohan isä yksinäinen? Onko sillä ketään seurana jouluna? Alkaako äiti juoda entistä enemmän?

Saatat olla kovin huolissasi vanhemmistasi, joko toisesta tai molemmista. Jotkut nuoret ratkaisevat perheen kriisitilanteen ottamalla ikätasoonsa kuulumattoman liian ison vastuun perheen asioista.  Sitä sinun ei tarvitse tehdä.

On olemassa ulkopuolisia auttajia, perheen ystäviä ja sukulaisia, jotka voivat tukea vanhempiasi. Sinäkin voit itse tarvita tukea. Tärkeintä on, että elät omaa elämääsi eteenpäin ja jaksat keskittyä omiin asioihisi, kuten kouluun ja harrastuksiin. Jos huoli vanhemmistasi alkaa liikaa kuluttaa voimiasi, puhu siitä jollekin luotettavalle aikuiselle.